Tunnistuslento pimeällä on näyte ilmapuolustusjärjestelmän toimivuudesta
Lokakuussa 2016 ilmavoimat julkaisi syyspimeällä otetun tunnistuskuvan Suomen ilmatilaa Porvoon edustalla loukanneesta Su-27 -hävittäjäkoneesta. Pimeällä tehty tunnistuslento haastavissa olosuhteisissa on sekä näyte lentoa suorittavan ohjaajan ammattitaidosta että ilmavoimien kyvystä hoitaa Suomen alueellisen koskemattomuuden valvonnan ja turvaamisen tehtävää.
Pimeätunnistamisen harjoittelu kaikissa sää- ja valaistusolosuhteissa kuuluu Hornet-valmiusohjaajien koulutukseen. Kuvassa tunnistettavaa ilma-alusta esittävä ilmavoimien Hornet valokuvattuna harjoituslennolla syystalvella 2016. Kuva: ilmavoimat
Ilmavoimien ensisijainen lakisääteinen tehtävä rauhan aikana on Suomen alueellisen koskemattomuuden valvonta ja turvaaminen. Valvontaa tehdään muun muassa eri puolille valtakuntaa sijoitetuilla ilmavalvontatutkilla, joilla tarkkaillaan ilma-alusten liikkeitä Suomessa ja maan rajojen ulkopuolella.
Mikäli valtakunnan lähialueella havaitaan ilma-alus, joka ei ole antanut tietoa lentosuunnitelmastaan siviili-ilmailun lennonjohtoelimille tai joka lähestyy Suomen alueen rajoja, voidaan sen tunnistamiseen ja mahdollisen käännytyskehotuksen antamiseen käyttää monia keinoja.
Yksi niistä on lähettää ilmaan jossain Suomen tukikohdista ympärivuorokautisesti päivystävä Hornet-monitoimihävittäjä. Aina ilma-aluksen tunnistamiseen tai käännyttämiseen ei tarvita kuvaamista tai edes tunnistuslentoa, mutta Hornet-ohjaaja voi tarvittaessa lentää tunnistettavan koneen lähelle ja valokuvata sen dokumentointitarkoituksessa koneessa mukana olevalla tunnistuskameralla.
Otettua kuvaa voidaan käyttää yhdessä ilmavalvontatutkien tallentaman paikkatiedon ja muun informaation kanssa aineistona, kun rajavartiolaitos alueloukkauksien tutkinnasta vastaavana viranomaisena suorittaa esitutkinnan epäillystä ilmatilanloukkaustapauksesta.
Kuvat ja etenkin kyky ottaa niitä ovat paitsi dokumentteja ilma-alusten liikkeistä, myös näytteitä Suomen kyvystä suojata aluettaan ja sen koskemattomuutta ilmasta käsin tulevilta uhilta, kertoo useita vuosia tunnistuslentoja lentänyt Hornet-valmiusohjaaja kapteeni Antti Airikka Karjalan lennoston Hävittäjälentolaivue 31:stä.
– Päivystävänä ohjaajana toimiva Hornet-lentäjä kantaa merkittävää vastuuta. Hän toteuttaa aluevalvontaviranomaisena ilmavoimille annettua tehtävää näyttäessään, että Suomi kykenee valvomaan ja turvaamaan ilmatilaansa kaikissa olosuhteissa.
Kuva tarvittaessa vaikka pilkkopimeässä
Päätös tunnistuslennon suorittamisesta tehdään ilmavalvontatutkien ja muiden sensorien tuottaman havainnon perusteella. Usein pilkkopimeällä ja huonoissa sääolosuhteissa maaliaan kohti hakeutuvaa Hornetia avustaa maassa sijaitsevalla ilmapuolustuksen johtopaikalla toimiva taistelunjohtaja.
Mikäli tehtävään kuuluu tunnistusvalokuvan ottaminen, taistelunjohtaja välittää Hornet-ohjaajalle informaatiota tunnistettavan ilma-aluksen sijainnista ja liikkeistä, jotta hakeutuminen kuvaamisen kannalta hyvään asemaan sujuu turvallisesti ja tehokkaasti. Hornet-ohjaaja voi käyttää näköetäisyydelle hakeutumiseen myös koneen omaa tutkaa.
Tunnistusvalokuva otetaan tavanomaisella digijärjestelmäkameralla, joka kuuluu päivystysvalmiudessa olevien Hornetien perusvarustukseen.
– Kuvaa otettaessa kamera on toisessa kädessä ja konetta ohjataan toisella kädellä. Samalla kohde valaistaan Hornetin nokan vasemmalla puolella olevalla tunnistusvalonheittimellä, kapteeni Airikka kertoo.
Kirkkaalla säällä vaakalennossa etenevän lentokoneen kuvaaminen on valoa tulvivalla taivaalla helpompaa, mutta oikeassa tunnistustilanteessa kuvattavaa ei läheskään aina kohdata ihanneolosuhteissa.Joskus yötaivaalla satojen kilometrien tuntinopeudella liikkuva kone voi lentää siivenkärkien, pyrstön ja rungon purjehdusvalot sammutettuina, jolloin sen erottaminen pimeästä on vaikeaa. Tehtävää voivat hankaloittaa myös pilvikerrokset ja vesi- ja lumisade, kun taas kirkas kuutamoyö tarjoaa hakeutumiselle ja valokuvaamiselle paremmat olosuhteet.
Tunnistuslennolla korostuvat annetun tehtävän tehokkaan suorittamisen lisäksi myös harkinta ja turvallisuus. Tunnistettavaa ilma-alusta lähestyttäessä on huomioitava muun muassa se, ettei oman koneen liikehdintää tai vaikkapa kirkkaan tunnistusvalonheittimen suuntaamista kohteeseen koeta provosoivaksi.
Samalla turvallisuudesta on huolehdittava ilmassa tapahtuvien yhteentörmäysten ehkäisemiseksi ja vaikkapa sen varalta että tunnistettava pyrkii käyttämään aseellista voimaa tunnistavaa kohtaan.
Kokonaisuutena onnistuneen tunnistuslennon suorittaminen on vaativa tehtävä, johon lentäjää koulutetaan nousujohteisesti, kertoo kapteeni Airikka.
– Ensin tunnistuslentotoimintaan tutustutaan lento-oppilaana Hawk-suihkuharjoituskoneella. Sitten Hornet-päivystysohjaajaksi koulutettava harjoittelee sitä saatuaan hävittäjälentolaivueessa tyyppikoulutuksen Hornetin lentämiseen. Tämän jälkeen hän voi päivystysohjaajana suorittaa operatiivisia tunnistuslentoja.
Tunnistuslentäminen on yllätyksellistä, ja etenkin uran alkupuolella ensimmäiset operatiiviset tehtävät voivat kapteeni Airikan mukaan olla jännittäviäkin. Koulutus ja tieto tehtävän merkityksestä kuitenkin auttavat karistamaan epäröinnin tunteet mielestä.
– Ennen lentoa saattaa mietityttää se, että koskaan ei voi ennalta tietää mitä ilmassa tapahtuu. Lennon aikana jännityksestä ei voi samalla lailla puhua. Ilmassa tukena on tieto siitä, että tämän tehtävän suorittaminen on se tavoite, johon koko vuosia kestänyt lentäjäkoulutus on tähdännyt.
Lue lisää: Suomen alueellisen koskemattomuuden valvonta ja turvaaminen (AKV / AKT)
