Vapaaehtoinen asepalvelus on ainutkertainen kokemus
Laki naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta tuli voimaan huhtikuussa 1995. Yksi vapaaehtoisen asepalveluksen suorittaneista on yliluutnantti Elina Leskinen, joka työskentelee Karjalan lennostossa liikuntakasvatusupseerina. Hän suoritti asepalveluksen vuonna 1998.
Yliluutnantti Elina Leskinen aloitti varusmiespalveluksensa Kymen ilmatorjuntarykmentin esikuntapatterissa. Hän haki palvelukseen, sillä halusi haastaa itseään ja kokeilla kuntoaan. Mukana oli myös näyttämisen halua vanhemmille.
– Kun kutsu valintatilaisuuteen tuli, äitini haki postin ja ihmetteli ääneen, että kirjekuoressa taitaa olla väärä nimi. Hän oletti, että kirje oli kutsuntaiässä olevalle pikkuveljelleni. Tässä kohtaa oli pakko sitten paljastaa, että olin hakenut naisten vapaaehtoiseen varusmiespalvelukseen. Valintatilaisuudessa sai esittää toiveita, ja minä toivoin, etten joutuisi veljeni kanssa samaan aikaan palvelukseen tai samaan paikkaan. No, se toive toteutui osittain: veljeni oli aikaisempaa saapumiserää, ja hänestä tuli alokasjoukkueeni apukouluttaja, Leskinen kertoo.
Asepalveluksen jälkeen hän toimi kahdeksan kuukautta sopimussotilaana. Palvelus- ja sopimussotilasajan myönteisten kokemusten ja kannustuksen vuoksi hän haki Lappeenrantaan Päällystöopistolle. Helmikuussa 2002 Leskinen valmistui Maasotakoulusta, minkä jälkeen hän aloitti uransa Ilmavoimissa Ilmavoimien teknillisessä koulussa Jämsän Hallissa. Nykyisessä tehtävässään Leskinen on toiminut vuodesta 2004.
– Ilman asepalvelusta en olisi nykyisessä ammatissani. Suosittelen asepalveluksen suorittamista, sillä se on ainutkertainen kokemus elämässä. Lisäksi naisilla ja miehillä on yhtäläinen mahdollisuus päästä johtajakoulutukseen.
Asepalvelusaikaan mahtuu monia muistoja. Esimerkiksi aliupseerikurssin loppuvaiheessa pidetty Lohtajan leiri oli mieleenpainuva.
– Se oli fyysisesti rankkaa, ja säätkin olivat koleat. Takatalvikin tuli kesken leirin, ja karvahatulle oli käyttöä. Leiriin liittyi lisäksi harjoituskaluston, muun muassa autojen ja tykkien pakkaaminen ja kuormaaminen junaan, minkä jälkeen matkasimme junalla yötä myöten Lohtajalta Tuusulaan.
Työssään liikuntakasvatusupseerina Leskinen viihtyy hyvin. Hänen tehtäväänsä kuuluu muun muassa lennoston liikuntatapahtumien ja henkilöstön kuntotestien suunnittelu ja toteuttaminen sekä mahdollisuuksien mukaan myös varusmiesten liikunta- ja testitapahtumien järjestäminen.
– Hyvin on "kymiläinen tyttö" Savoon sopeutunut. Karjalan lennostossa on ollut mukava tehdä töitä. Täällä on hyvä yhteishenki ja lupsakka savolainen ilmapiiri. Koen, että työni toimintakyvyn parissa on ollut merkityksellistä ja liikunnan myötä olen myös itse saanut paljon erilaisia kokemuksia työurani aikana.
Leskinen muistuttaa, että jos asepalvelus kiinnostaa, erilaisiin palveluspaikkavaihtoehtoihin kannattaa tutustua jo ennen asepalvelukseen hakeutumista. Omaa kuntoaan ja terveyttään kannattaa miettiä realistisesti, ja kuntoilu kannattaa aloittaa jo ennen palveluksen aloittamista. Leskinen kannustaa hakemaan rohkeasti asepalvelukseen.
– Oli palvelus sitten minkä pituinen tahansa, siitä saa varmasti ihania ja rankkoja kokemuksia niin kuin myös elinikäisiä ystäviä, jotka kantavat läpi elämän. Lisäksi asepalveluksen kautta sain mukavia kokemuksia maanpuolustuksesta. Jos siis vähänkin kiinnostaa asepalvelus, kannattaa ehdottomasti hakea.
Tänä keväänä Puolustusvoimat toteuttaa naisten vapaaehtoisen asepalveluksen valintatilaisuudet etänä korona-tilanteen vuoksi. Aluetoimistot ottavat yhteyttä jokaiseen hakijaan henkilökohtaisesti. Lue lisää Intti.fi-sivustolta.
