Kapteeni Daugherty tuli Coloradosta Karjalan lennostoon

Ilmavoimat sopi keväällä 2016 lennonopettajavaihdosta Yhdysvaltain merijalkaväen kanssa. Vaihtojärjestelyssä ilmavoimien Hornet-ohjaaja siirtyi Yhdysvaltoihin ilmataistelunopettajaksi kolmen vuoden ajaksi, ja merijalkaväen ohjaaja toimii vastaavan ajan samoissa tehtävissä Suomessa. Yhdysvaltain merijalkaväen kapteeni Matthew Daugherty aloitti palveluksensa Karjalan lennoston Hävittäjälentolaivue 31:n Hornet-lennonopettajana kesäkuussa 2016. Kysyimme häneltä ensivaikutelmia ilmavoimien Hornet-ohjaajan työstä Suomen-komennuksen alkukuukausilta.

Kerro hieman itsestäsi – kuka olet, ja mistä tulet?

Olen kapteeni Matthew Daugherty, 32 vuotta. Vartuin pienessä 700 asukkaan kaupungissa Coloradon vuoristoseudulla harrastaen patikointia ja hiihtoa. Olen naimisissa ja meillä on puolitoistavuotias poika.

Kuinka kauan olet lentänyt? Mikä sai sinut ryhtymään sotilaslentäjäksi?

Aloitin lentämisen vuonna 2009. Hävittäjäohjaajan työ on ollut aina unelma-ammattini, ja tämä haave sai minut myös valitsemaan sotilasuran. Minulla ei ollut lukion jälkeen taloudellisia mahdollisuuksia jatkaa korkeakouluopintoihin, joten liityin Yhdysvaltain merijalkaväkeen. Toimin lentoteknillisissä tehtävissä Hornetien kanssa neljä vuotta. Tämän jälkeen aloitin korkeakouluopinnot, minusta tuli upseeri ja pääsin Hornet-ohjaajakoulutukseen. Ennen lennonopettajavaihtoa Suomessa palvelin merijalkaväen Hornet-ohjaajana Japanissa.

Mitä tehtäviisi kuuluu merijalkaväessä ja täällä Suomessa Hävittäjälentolaivue 31:ssä?

Olen täällä mukana Suomen ilmavoimien ja Yhdysvaltain merijalkaväen välisessä lennonopettajavaihto-ohjelmassa, jonka kautta minä tulin Suomeen ja suomalainen ohjaaja lähti Yhdysvaltoihin. Tehtäväni täällä on lentää Hornet-kalustolla, oppia uutta ja jakaa kokemuksiani hävittäjäohjaajana toimimisesta Yhdysvalloissa. Vaihto-ohjelmien päätavoite on aina mahdollistaa eri maiden asevoimille tiedon jakaminen ja toistensa toimintatavoista oppiminen. Minulle tarjoutunut mahdollisuus tulla toiseen maahan, jossa on käytössä tuttu konetyyppi ja tilaisuus tutustua sen käyttötapaan, huoltoon ja ylläpitoon on ainutlaatuinen.

Tulit Suomeen tämän vuoden elokuussa. Minkälainen on ensivaikutelmasi Suomesta ja suomalaisista? Entä Hävittäjälentolaivue 31:stä?

Minä ja perheeni pidämme Suomesta todella paljon! Tämä on kaunis maa ja suomalaiset ovat vieraanvaraisia, huomaavaisia ja reiluja – vaikka alkuun he voivat ollakin hieman varautuneita.

Uusi laivueeni on loistava! Oli mielenkiintoista huomata että tullessani tänne minulle outoon maahan ja kulttuurin tapaan hävittäjäohjaajia, jotka ovat ihan samanlaisia kaikkialla – ihan yhtä hurjapäisiä, räväköitä ja omistautuneita työlleen. Mielestäni he ja laivueen lentoteknillinen sekä tukihenkilöstö ovat erittäin ammattitaitoista ja motivoitunutta väkeä.

Lennonopettajavaihdon ajan sinun ja perheesi koti on Karjalan lennoston kotikulmilla Kuopion alueella. Mitä pidätte uudesta kotiseudustanne?

Kuopio ympäristöineen on kaunis paikka. Olemme nauttineet luonnosta täysin siemauksin ja tutustuneet patikkareitteihin ja metsiin. On hienoa huomata että Suomen luonto on pullollaan herkullista syötävää. Ei tarvitse lähteä kauas, kun voi löytää valtavasti marjoja ja sieniä.

Oletko jo oppinut suomen kieltä?

[Kirjoittajan huomautus: alun perin haastattelukysymykset ja -vastaukset on laadittu englanniksi ja sitten suomennettu. Tähän kysymykseen kapteeni Daugherty kuitenkin kirjoitti vastauksensa vakuuttavasti suoraan suomeksi!] Kyllä.　Yritämme osata suomea, mutta on tosi vaikea kieli. On hauska kieli opiskella. Toivottavasti voimme osata suomea nopeasti.　Vaimoni opiskele myös, mutta hän on nopeampi kuin minä.　Katsotaan kuka oppii nopeammin.

Olet jo kotimaassasi kokenut Hornet-ohjaaja, mutta uuteen joukkoon tultaessa riittää aina opittavaa ja omaksuttavaa. Miten olet sopeutunut Hävittäjälentolaivue 31:n toimintakulttuuriin – ja miten sinut on perehdytetty uuteen työyhteisöösi?

Hävittäjälentämisen hengen aistii laivueessamme selvästi. Niin täällä kuin missä tahansa muussakin laivueessa uuden tulokkaan on osoitettava taitonsa ja motivaationsa sekä ansaittava paikkansa joukossa. Arvostan todella korkealle Suomen ilmavoimien ja Hävittäjälentolaivue 31:n työtapaa. Tiedostan, että minulla on vielä paljon opittavaa ja erojakin löytyy siinä, miten asiat tehdään täällä ja kotimaassani. Minut on kuitenkin perehdytetty tehtäviini nopeasti ja suunnitelmallisesti.

Mitkä ovat mielestäsi merkittävimmät erot Suomen ilmavoimien ja Yhdysvaltain merijalkaväen Hornet-toiminnassa, koulutuksessa ja sotilasilmailukulttuurissa?

Meillä merijalkaväessä ei harrasteta saunomista ja jääkiekkoa… No, ihan vakavasti puhuttuna suurin ero on joukon koossa ja sen päätehtävässä. Yhdysvaltain asevoimissa johtosuhteet ovat erilaisia. Päätöksiä tekemässä on suurempi joukko ihmisiä, sillä organisaatio on suurempi. Toinen ero on se, että Suomen ilmavoimien päätehtävä on puolustuksellinen, mikä näkyy pieninä eroina taistelutavassa ja ajatusmallissa. Sen sijaan tehokas ja taloudellinen tapa käyttää rahaa ja muita resursseja on yhteneväistä ilmavoimissa ja merijalkaväessä. Mielestäni Suomen ilmavoimat tekee hienoa työtä Hornetien suorituskyvyn ylläpidossa. Teillä varmistetaan että arvokkaiden koneiden suorituskyky ja toimintavalmius säilyy korkeana koko koneen elinkaaren ajan.

Olet työskennellyt Suomessa lennonopettajana vasta muutaman kuukauden, mutta oletko jo pannut merkille ilmavoimien toimintatavoissa jotain, mistä merijalkaväki voisi ottaa oppia?

Suomen ilmavoimien työtapa on monilta osin erilainen kuin merijalkaväen, mutta on vaikea sanoa ovatko erot hyvästä vai pahasta. Ehkä voisi sanoa, että on vain olemassa erilaisia tapoja tehdä sama asia. Luulenpa että kun kokemukseni täällä karttuu, voin myös tehdä kehitysehdotuksia Suomen ja Yhdysvaltojen suuntaan.

Miten arvioisit suomalaisten hävittäjäohjaajien koulutus- ja taitotasoa?

Suomalaisten ohjaajien taso on erinomainen. He ovat taitavia, työlleen omistautuneita ammattilaisia.

Ilmavoimien Hornet-toiminnassa on tiettyjä Pohjoismaiden olosuhteista johtuvia erikoisuuksia kuten tilapäisesti perustettavien maantietukikohtien käyttö poikkeusolojen lentotoiminnassa sekä toiminta hyvin kylmissä sääolosuhteissa. Mitä odotat näiltä hieman harvinaisemmilta lentotoiminnan muodoilta?

On hauskaa oppia ja päästä tekemään uusia asioita! Vaativat sääolosuhteet ovat kiinnostava haaste, ja maantietukikohdista lentäminen on minulle täysin uutta.

Kollegasi Karjalan lennostossa ovat kuulemma kääntäneet etunimesi osuvasti suomalaiseen muotoon, ja sinut tunnetaan nyt laivueessa Mattina. Jokaisella hävittäjäohjaajalla on lennoilla radioliikenteessä käytettävä kutsumanimi, joka on myös usein hänen lempinimensä. Kutsutaanko sinua ilmassakin Matiksi?

Minulla itse asiassa on jo Yhdysvalloissa saamani kutsumanimi, JOBIG, mutta on hienoa että minut on nimetty täällä Matiksi. Ulkomaalaisena minulle on kunnia-asia saada suomalainen lempinimi!