Quo vadis – Minne menet, Suomen puolustus? Puolustusvoimain komentajan esitelmä Turvallisuuspolitiikan illassa 26.2.2025
Puolustusvoimain komentaja, kenraali Janne Jaakkola käsitteli keskiviikkona 26.2.2025 Maanpuolustuskurssiyhdistyksen turvallisuuspolitiikan illassa pitämässään esitelmässä, miten Suomen puolustuksen nykyiset ja puolustusselonteossa linjatut perusteet peilautuvat toimintaympäristön muutoksia vasten.
Arvoisat maanpuolustuskurssiyhdistyksen jäsenet, hyvät kuulijat,
Minulla oli mahdollisuus muutama viikko sitten osallistua Münchenin konferenssiin. Sen jälkeen turvallisuuspoliittisella rintamalla on tapahtunut paljon. Mahdollisten tilannekehityksien ja tavoiteltavien loppuasetelmien hahmottelu on epäilemättä parhaillaan käynnissä useissa pääkaupungeissa.
Ukrainan sodan jatkolla ja mahdollisella intensiivivaiheen päättymisellä – tavalla tai toisella – on merkittävä vaikutus Euroopan turvallisuustilanteeseen ja kansainväliselle järjestelmälle. Samanaikaisesti meidän on nähtävä laajempi kuva – miten kilpailuasetelmat ja kriisiherkkyydet kehittyvät Euroopan ohella esimerkiksi Lähi-Idässä ja Indopasifisella alueella. Eurooppa on muodostamassa yhteistä tahtotilaa tuestaan Ukrainalle ja oman turvallisuutensa ja puolustuksensa vahvistamisesta. Eurooppaa uskalletaan haastaa. Kaikella tällä on luonnollisesti vaikutuksensa siihen, miten Suomen turvallisuusympäristö kehittyy.
Ukrainan sodan taisteluvaiheen päättyminen, riippumatta siitä milloin ja millä tavalla se päättyy, ei tule ratkaisemaan Venäjän muodostamaa turvallisuushaastetta.
Venäjä valmistelee mittavaa reformia, jossa tavoitteena on kasvattaa asevoimien kokoa sekä perustaa uusia joukkoja ja johtoportaita. Ennen sotaa lähialueillamme oli noin 20 000 sotilasta ja neljä korkean valmiuden prikaatia. Uudistusten tavoitteena on kasvattaa voimaa moninkertaiseksi ja perustaa prikaatien sijaan 4–5 divisioonaa, armeijakunta ja näiden tukijoukot. Tämä muutos on jo käynnissä, ja seuraamme tarkkaan kehitystä. Venäjä on Ukrainan taistelutoimista ja mittavista miehistö- ja kalustotappioista huolimatta pystynyt sodan aikana kehittämään omia toimintatapojaan, välineistöään ja lisäämään sotateollista tuotantoaan. Tämä lisäksi se on hankkinut liittolaistensa kautta sekä uutta taistelukalustoa että mittavia määriä ampumatarvikkeita ja jopa sotilaita taistelemaan rintamalla. Joukoilla ja johtajilla on sotakokemusta sekä näkemystä läntisten asejärjestelmien suorituskyvyistä ja haavoittuvuuksista.
Suhtaudumme tilanteeseen analyyttisesti ja rauhallisesti, mutta sotilaallisesta näkökulmasta tarvittaessa kykenemme nopeisiin päätöksiin ja toimintaan. Kuulen puheenvuoroja, jotka kuvastavat epävarmuutta ja luottamuksen puutetta. Pullon henkeä on vaikea saada takaisin. Pintakerrosten ristiaallokon sijaan puolustuksessa on kuitenkin katsottava pohjavirtauksia.
Tässä puheenvuorossani käsittelen sitä, miten Suomen puolustuksen nykyiset ja puolustusselonteossa linjatut perusteet peilautuvat toimintaympäristömme muutoksia vasten.
Arvoisat kuulijat,
Sodan perusolemus on pysyvä. Sen sijaan sodan ja taistelun kuva on jatkuvassa muutoksessa. Sodan kuva tarkoittaa näkemystä siitä, miten aseellista voimaa käytetään konflikteissa, mihin aseellisen voiman käyttö kohdistuu ja miten se vaikuttaa yhteiskuntaan. Arvio tästä kuvasta on puolustusjärjestelmän pitkän aikavälin kehittämisen pohja.
Vastataksemme kysymykseen ”millaiseen sotaan tulisi varautua?” Ukrainassa käytävä sota on keskeinen tarkastelukohde, josta pyrimme ammentamaan ymmärrystä. Kuten kaikessa analyysissa, tässäkin tulee soveltaa riittävää kritiikkiä ja asettaa havainnot oikeaan kontekstiin.
Helmikuussa 2014 taistelun kuvaksi muodostui Krimin valtauksen myötä nopea rajoitettu operaatio. Tämä vaikutti Suomessa esimerkiksi valmiuden ja lainsäädännön kehittämiseen. Kun kolme vuotta sitten alkaneessa Venäjän laajamittaisessa hyökkäyksessä ylivoimalla ja massalla ei sodan alussa saavutettu sotilaallista voittoa, sodankäynnistä on muodostunut jatkuvaa sopeutumista muuttuvaan taistelukenttään.
Kolmen vuoden aikana olemme nähneet merkittäviä muutoksia joukkojen kokoonpanoissa, materiaalissa ja taktiikassa. Alussa sodankäynti oli lähinnä pienikokoisten joukkojen liikkuvaa taistelua. Toisena sotavuonna kysymys oli alueiden hallinnasta ja läpimurtoyrityksistä. Kolmas vuosi on ollut kulutussodankäyntiä, jossa tavoitteena molemmin puolin on ollut enemmän vastustajan sodankäyntipotentiaalin kuluttaminen kuin pyrkimys ratkaisevaan murtoon. Venäjällä on aloite, ja se pyrkii tulijyrällä läpi puolustuksesta piittaamatta raskaista tappioistaan. Ukraina puolustautuu sinnikkäästi länsimaiden materiaalisen ja muun tuen avulla. Sodan kulkuun vaikuttavia manöövereitä tai läpimurtoja ei tällä hetkellä ole taistelukentällä odotettavissa.
Hyvät kuulijat,
Helmikuussa 2022 tiedustelujärjestelmät tuottivat tietoa ja arvioita Venäjän joukkokeskittymistä. Ennen hyökkäystä näimme uutena piirteenä tiedustelutiedon avoimen jakamisen julkisuuteen. Ennakkovaroitus annettiin laajasti. Nykypäivänä, jos aiemminkaan, laajojen joukkokokonaisuuksien muodostaminen ja keskittäminen ei jää huomaamatta. Havainnoista tehtävät johtopäätökset voivat sen sijaan vaihdella. Oikea-aikainen päätöksenteko on edellytys puolustusvalmiuden varmistamiselle. Kyseessä on laajasti koko yhteiskuntaa, ei vain asevoimia koskeva asia.
Ukrainassa hyökkäyksen kohteeksi on joutunut koko yhteiskunta, osoittaen miten tärkeää on kriisinkestävyys ja korkea maanpuolustustahto.
Venäjä on käyttänyt joukkojaan massamaisesti, ja sen saavutukset taistelukentällä ovat perustuneet ennen kaikkea kulutussodankäyntiin. Julkisuudessa tämä tulee kenties parhaiten näkyviin jalkaväen käytössä, mutta määrällisen ylivoiman tuomaa etulyöntiasemaa hyödynnetään tykistön ja droonien käytössä sekä kaukovaikuttamisessa. Tämä on pakottanut Ukrainan jatkuvasti mukauttamaan tapaansa puolustautua. Tuleen ei voi jäädä makaamaan.
Asejärjestelmistä alkuvaiheessa korostuivat panssaritorjunta-aseet, sisältäen jopa Molotovin cocktaileja. Ensimmäisten kuukausien aikana operoitiin suurikokoisilla lennokeilla, mutta ne eivät rintamalla enää selviä – sitä vastoin kookkaammat pitkän kantaman lennokit ovat vieneet vaikuttamisen syvyyteen. Patriot-ilmatorjuntaohjusjärjestelmät, Himars-raketinheittimet, ATACMS-tykistöohjukset ja F-16-hävittäjät ovat suorituskykyjä, joita Ukraina on saanut käyttöönsä sodan aikana. Kehitys esimerkiksi johtamisjärjestelmien ja droonien osalta etenee huimaa vauhtia.
Miehittämättömiä järjestelmiä on julkisuudessa pidetty mullistavina ja kenties ratkaisevinakin aseina, ja niiden käyttöön on usein liittynyt voimakas informaatiovaikuttaminen. Ennen vuodenvaihdetta Lyptsissä käytiin taistelu, jossa Ukraina toimeenpani koordinoidun hyökkäyksen venäläisten linnoitettuihin asemiin pelkästään miehittämättömillä – vaikkakaan ei autonomisilla – laitteilla maasta ja ilmasta. Se lienee virstanpylväs operaatiotaidon alalla.
On kuitenkin syytä aina tarkastella taistelun kuvaa laajasti. Ilmasodankäynnissä Israelin viimevuotinen isku Iraniin todisti perinteisen ilmavoiman tehokkuudesta. Operaatiossa lamautettiin Iranin ilmapuolustus tarvittavassa laajuudessa, minkä jälkeen iskettiin tarkkuusaseilla Iranin ohjustuotannon kohteisiin. Operaatio toteutettiin noin sadalla lentokoneella 1 600 kilometrin päässä lentotukikohdista. Vastaavasti Punaisella merellä kauppa-aluksia huthien ohjus- ja droonihyökkäyksiltä ovat suojanneet perinteiset pintataistelualukset.
Eri asejärjestelmiltä on julkisuudessa odotettu hieman ylioptimistisestikin ratkaisevaa sotilaallista etua Ukrainalle. Ukrainassa haasteena on ollut järjestelmien yhteensopivuus. Tämä on myös hyvä pitää mielessä, kun pohditaan puolustusjärjestelmän kokonaisuutta.
Taistelukentän kerroksellisuus on todennäköisesti tullut jäädäkseen. Perinteisiä järjestelmiä ja menetelmiä käytetään rinnakkain uusien kanssa, niin yhdessä kuin erikseen. Jos ilmatila onkin sakeana drooneja, tykistön tulella ja liitopommeilla on yhtä ratkaiseva merkitys vaikutettaessa vastustajan ryhmitykseen sekä estettässä liikettä ja logistiikkaa. Ihmisellä on merkittävä tehtävä niin innovaattorina kuin taitavana käyttäjänä.
Sensorit ovat tehneet taistelukentästä läpinäkyvän. Vaatimukset suojalle ovat tämän myötä kasvaneet. Linnoittaminen on tehtävä hyvän sään aikana – drooniuhkan alla mittavammat työt jäävät tekemättä. Halvat, massamaisesti käytettävät aseet asettavat puolustajan hankalan kysymyksenasettelun eteen: miten käyttää harvalukuisia ja kalliita torjuntajärjestelmiä? Sky Fortress on esimerkki yhteiskuntaa suojaavasta halvasta ja kattavasta järjestelmästä, jossa hyödynnetään akustisia sensoreita ilmapuolustuksen ennakkovaroitusjärjestelmänä.
Sodassa ja taistelussa yllätys voi tapahtua monella tapaa – maantieteellisesti, toimintaympäristössä, valmiuden tai ajan suhteen sekä teknologialla. Esimerkki yllätyksestä on Ukrainan vastahyökkäys Kurskiin. Toimintaympäristöistä yllätys on toteutunut merellä, kun Ukraina kykeni käytännössä ilman omaa laivastoa merimiinoilla, ohjuksilla ja drooneilla kiistämään Venäjän merenhallinnan Mustanmeren länsiosissa. Esimerkkinä yllätyksestä ajan ja teknologian suhteen on länsimaisten ilmasta laukaistavien tutkasäteilyyn hakeutuvien aseiden integrointi Ukrainan ilmavoimien venäläisvalmisteiseen kalustoon. Ehkä yllättävää oli paitsi integroinnin onnistuminen ylipäätään, niin myös sen nopeus ajallisesti.
Ukrainassa käytävä sota on tuonut esille aivan uudenlaiset vaatimukset sille, miten osapuolet pyrkivät sopeutumaan taistelukentälle ilmestyviin uusiin järjestelmiin ja teknologioihin. Alivoimaisena osapuolena Ukrainan asevoimat ovat adaptoituneet massamaista kulutussotaa vastaan. Venäjän asevoimien adaptiivisuus on ilmennyt esimerkiksi taisteluteknisellä tasolla droonisodassa. Ei disruptiota vaan kehitystä. Kehittämistä ja päivittämistä tehdään samalla kun järjestelmiä jo käytetään taistelukentällä.
Hyvät kuulijat,
Laajamittaisesta ja pitkäkestoista konventionaalisesta sodasta on nopeasti muodostunut asevoimien kehittämisen standardi. Suomelle tämä ei ole uutta, mutta jo uhkan määrällinen kasvu on merkittävä. Ukrainassa näemme esimerkkejä sodan aritmetiikasta. Kuinka paljon joukkoja kyetään generoimaan taistelukentälle, kuinka monta tykistön kranaattia on saatava tuliasemiin, montako droonia on kyettävä valmistamaan, kuinka ilmapuolustus saturoidaan ohjus- ja lennokkihyökkäyksillä. Sota on paitsi taistelevien joukkojen niin mitä suurimmissa määrin logistiikan sotaa.
Laajamittaisen sodan yhteydessä voidaan puhua myös sodankäynnin demografian muutoksesta. Sodankäynnin ulkoistaminen ammattiasevoimille ei riitä. On palattu perinteiseen, koko yhteiskunnan kykyyn ja tahtoon käydä sotaa. Tämä korostuu erityisesti sodan pitkittyessä. Se edellyttää esimerkiksi henkilöstöreservejä, toimivaa liikekannallepanojärjestelmää, kykyä generoida henkilöstöä ja kykyä kouluttaa osaavaa sotilas- ja johtajareserviä. Reservin sotilaan perustaidot taistelukentällä ja eri tasolla toimivien johtajien ammattitaito operaatioiden suunnittelussa ja toimeenpanossa ovat edelleen menestyksen perustekijöitä.
Sotaan liittyy ns. proxyjen eli sijaistaistelijoiden käyttö, josta esimerkkinä on Wagner-joukkojen käyttö Ukrainassa. Kurskin alueen taisteluihin on osallistunut sodan ulkopuolisina toimijoina 10 000 pohjoiskorealaista sotilasta, mikä mahdollisti venäläisten joukkojen irrottamisen ja kohdentamisen halutulle painopistealueelle.
Laaja-alainen vaikuttaminen tai vihamieliset hybridioperaatiot ovat uusi normaali, jossa hyödynnetään poliittisia, taloudellisia, sotilaallisia ja informaatiovaikuttamisen keinoja. Puolustuksen on kyettävä toimimaan myös tässä kontekstissa, vaikka vastuu saattaakin olla muilla viranomaisilla. Vihamielinen vaikuttaja etsii ja tunnustelee kohdemaan saumakohtia ja heikkouksia. On myös todennäköistä, että kriisin syventyessä näitä keinoja vahvistetaan suoraviivaisemmilla sotilaallisilla keinoilla, esimerkiksi provokatiivisella toiminnalla, harjoituksilla ja alueloukkauksilla.
Yhä nopeampi teknologinen kehitys vaikuttaa taistelun kuvaan ja taistelutapaan. Länsi – tai kukaan – ei halua ajautua Ukrainassa nähtävään kulutussotaan. Sitä pyritään osittain välttämään etulyöntiasemalla, jota esimerkiksi korkeamman teknologian järjestelmät, tehokas tiedustelu, puolustushaarojen kyky toimia yhdessä, operaatiotaito, osaaminen ja informaatioylivoimaan perustuva nopeampi päätöksenteko- ja vaikuttamiskyky voivat tarjota. Datakeskeisyys tarkoittaa ohjelmistoja, algoritmejä ja tekoälyä. Lavetit on integroitava kokonaisuuteen, rajapinnat on tasoitettava.
Määrällä on kuitenkin aina merkitystä. Pelkästään softalla ei torjuta jalkaväkeä ja liitopommeja. Vastapuoli pyrkii toimimaan vahvuuksillaan ja hyödyntämään toisen heikkouksia. Emme voi päättää sodan ja taistelujen kuvaa itse, myös vastustajalla on sanansa sanottavana.
Sodankäyntikyvyn teollistuminen on sodankäynnin ekonomiaa. Teollinen sodankäynti ja siihen liittyvä matematiikka on myös keskeinen tekijä arvioitaessa strategisella tasolla uhkaa tai omia toimintamahdollisuuksia. Vahva talous, vankka teollinen pohja ja huoltovarmuus muodostavat puolustuksen potentiaalin perustan.
Yhteiskunnilta vaaditaan kykyä varautua, mutta myös kykyä kääntää toiminnot tarvittaessa ”kriisimoodiin”. Mitä paremmin varautuminen on tehty, sitä pienempi shokki meitä pahimman koittaessa kohtaa. Esimerkkejä tästä ovat vaikkapa väestönsuojelu, pelastustoimi tai terveydenhuolto.
Vaikka varautuminen olisi ensiluokkaista ja omavaraisuusaste korkea, yksin on nykypäivänä yhdenkään valtion vaikea pärjätä. Tuotantoketjut ja moninainen keskinäisriippuvuus vaativat kumppanuuksia, ja riittävä sotilaallinen voima edellyttää liittolaisia.
Arvoisat läsnäolijat,
Mitkä ovat riittävän varmoja olettamuksia sodankäynnin kehittymisestä? Miten voimme parhaalla mahdollisella tavalla varmistua siitä, että puolustuksemme on riittävässä kunnossa myös tulevaisuudessa? Näihin kysymyksiin pyrkii vastaamaan pitkän aikavälin strateginen suunnittelu. Etenkin pienelle maalle rajattuine resursseineen pitkäjänteisyys muodostaa välttämättömän perustan kehittämiselle.
Suomen puolustuksen nelikenttä – vahva kansallinen puolustus, liittokunnan yhteinen puolustus, syvenevä puolustusyhteistyö sekä kokonaisturvallisuuden ja kokonaismaanpuolustuksen järjestelyt – ei ole jämähtänyt ja liikkumaton historian muistomerkki. Puolustuksemme osatekijät ja niiden väliset suhteet ovat olleet ja ovat koko ajan vähintäänkin pienessä liikkeessä. Kysymys onkin siitä, miten kehittämisen tasapainoa ja dynamiikkaa pyritään hallitsemaan ja liian nopeita sekä voimakkaita liikkeitä myös hillitsemään. On toki mahdollista, että yhteisen puolustuksen ja puolustusyhteistyön sektorit voivat tulevaisuudessa olla muutoksessa. Murrosvaiheessa on hyvä katsoa mitä konkreettisesti tapahtuu sen lisäksi, että kuuntelemme mitä puhutaan. Punnitsemme mahdollisuuksia ja riskejä, arvioimme intressejä ja kehityskulkuja.
Puolustusvoimilta odotetaan luonnollisesti punnittua sotilaallista neuvoa eri skenaarioihin ja tilannekehityksiin, sekä toisaalta turvallisuuteen ja puolustukseen osoitettujen resurssien kääntämistä konkreettiseksi ja relevantiksi puolustuskyvyksi.
Keskustelussa tulevaisuuteen varautumisesta ja puolustuksen kehittämisestä on hyvä tunnistaa ainakin neljä lähtökohtatekijää.
Ensimmäinen on polkuriippuvuus – aiemmat valinnat vaikuttavat aina tuleviin vaikutusmahdollisuuksiin. Suorituskykyjä rakennetaan aiemmin tehtyjen ratkaisujen pohjalta. Tehtyjen päätösten kautta tietyistä kehityspoluista tulee hallitsevia, samalla kun toisista tulee joko mahdottomia tai vähintäänkin uuden polun avaaminen on huomattavan kallista.
Toinen tekijä on aikahorisontti. Puolustuksen kehittäminen on perusolemukseltaan pitkäjänteistä työtä, nopeita voittoja ei ole tarjolla. Puolustuksen on tietysti oltava relevantti suhteessa uhkiin ja toimintaympäristössämme tapahtuvaan nopeaan kehitykseen. Joidenkin suoristuskykyjen kohdalla ei välttämättä ole aikaa pitkiin kehittämishankkeisiin. Maailma ympärillämme ei odota meitä. Kuten Ukrainassa näemme, kehitys kiihtyy merkittävästi konfliktin aikana. Hyvä kotoinen esimerkki kiihdyttämisestä oli lisärahoituksen nopea kohdentaminen kriittisen materiaalin hankintaan keväällä 2022.
Kolmantena huomioitavana seikkana on oikean tasapainon ylläpitäminen. Monien länsimaiden asevoimissa modernisoidaan vanhempia, mutta edelleen toimivia järjestelmiä samalla kun rakennetaan viimeisimmällä teknologialla varustettuja täysin uudentyyppisiä suorituskykyjä. Pääosa käytössä olevista ja käyttöön tulevista järjestelmistä on 10–15 vuotta vanhoja ratkaisuja. Ohjelmistoja pystytään päivittämään viikoissa tai kuukausissa mutta rautaa vain rajallisesti. Joissakin maissa legacy-järjestelmistä on pitkälti luovuttu, mutta haasteena on määrällisesti riittävien uusien suorituskykyjen rakentaminen vallitsevassa tilanteessa, jossa teollinen tuotantokapasiteetti ei vastaa kysyntää. Tavoitetilassa määrä, laatu ja osaaminen ovat tasapainossa. Erityisesti tämä koskee reservistä voimansa ammentavaan puolustusjärjestelmään.
Neljäntenä ja viimeisenä tekijänä konventionaalisen puolustuksen kehittämisessä on todettava, että mitään hopealuotia ei ole löydettävissä. Sotaa ei ratkaista yksittäisellä mullistavalla aseella eikä yhdessä toimintaympäristössä. Uudet kyvyt eivät lähitulevaisuudessa korvaa nykyisin käytössä olevia joukkotyyppejä ja asejärjestelmiä. Molempia tarvitaan, toisiaan täydentäen.
Hyvät kuulijat,
Turvallisuusympäristön edellyttämä valmius ja varautuminen ovat Puolustusvoimien perustehtävää. Tiedustelujärjestelmän kyky ennakkovaroitukseen, alueellisen koskemattomuuden valvonta ja turvaaminen, valmius virka-apuun, osallistuminen kansainväliseen toimintaan – tätä henkilöstömme tekee joka hetki. Huolehdimme riittävistä materiaalivarastotasoista, kehitämme sotilaallista huoltovarmuutta. Kotimainen räjähde- ja ammustuotanto on tästä hyvä esimerkki.
Sotilaallisesta ja sotataidon näkökulmasta aloitteella on aina keskeinen merkitys. Lännen strategiat ovat puolustuksellisia – Natokin on korostetusti puolustusliitto. Tämä tarkoittaa sitä, että vastustajalla on useimmiten mahdollisuus valita aika, paikat, tavat ja välineet – lähes poikkeuksetta kriisin alkuvaiheessa aloite on hyökkääjällä. Ennakkovaroituksen ja ennaltaehkäisyn merkitys korostuvat. Sotilaallisen uhkan ennaltaehkäisyssä on kyse huomattavan moniulotteisesta asiasta. Siihen liittyy myös yhteiskunnan resilienssi iskunvaimentimena, joka osaltaan luo pidäkearvoa vaikuttamalla vastustajan arviointiin ja panos-tuotos-laskelmaan.
Integraatio tarkoittaa puolustuksen yhteensovittamista liittokunnan ja liittolaisten kanssa, se on kykyämme toimia osana yhteistä puolustusta. Etenemme operatiivisessa suunnittelussa ja integroidumme komentorakenteeseen. Konkreettisesti kysymys on valmiudesta Naton alueellisten operatiivisten suunnitelmien toimeenpanoon Pohjois-Euroopassa. Käytännössä meillä Suomessa työ näkyy harjoitustoiminnassa, liittokunnan ja liittolaisten läsnäolona sekä vahvennusten vastaanottokyvyn kehittämisenä. Tavoitteena on luoda edellytykset yhteiselle puolustukselle Suomessa ja lähialueellamme. Maavoimat on viime vuonna edennyt nopeasti kauaskantoisen maa- ja ilmavoimien tulenkäytön integroinnissa kansallisesti ja liittolaisten kanssa. Ilma- ja merivoimat ovat osoittaneet yhteistoimintakykyään Naton rauhan ajan operaatioissa Itämerellä, Romaniassa ja Islannissa.
Modernisaatio on suorituskykyjen uudistamista. Eduskunnassa käsittelyssä oleva selonteko kuvaa kattavasti puolustushaarojen ja toimialojen kehittämissuuntia. Merivoimien Pohjanmaa-luokan monitoimikorvetit ja Ilmavoimien F-35 -monitoimihävittäjät ovat esimerkkejä modernisaatiosta. On aina hyvä muistaa, että emme puhu vain yksittäisistä laveteista, vaan tiedustelun, valvonnan ja tulenkäytön kyvyistä, jotka ovat merkittävä osa puolustusjärjestelmäämme. Hankimme suorituskyvyltään kärkiluokan asejärjestelmiä kuten David Sling -ilmatorjuntajärjestelmä, Gabriel -pintatorjuntaohjus sekä useita eri ohjus- ja ampumatarviketyyppejä. Maapuolustuksen uudistaminen on mittava kokonaisuus, joka kestää koko 30-luvun. Suorituskykyvalintojen tekeminen koko aikajaksolle tässä vaiheessa on ennenaikaista.
Syvällisempi muutos eli transformaatio on kokonaan uuden kehittämistä ja kokonaisvaltaista muutosta. Muutosvauhdista ja -tavoista on erilaisia mielipiteitä. Jotkut tahot kannattavat nopeaa, disruptiivista muutosta – kaikki uusiksi nopeasti. Osa suhtautuu pidättyväisemmin.
Mitkä ovat mahdollisia yllätyksiä tai epäsymmetriseen asetelmaan johtavia polkuja? Esimerkkejä mahdollisista poluista ovat esimerkiksi tehokkaat, halvat ja nopeasti skaalattavat järjestelmät, joista miehittämättömien järjestelmien kehityspolku on eräs esimerkki. Kaksoiskäyttöteknologiat voivat nopeasti tuoda sotilaalliseen käyttöön uusia ja odottamattomia ratkaisuja. Ohjelmistojen kehittäminen, tekoäly, miehittämättömät järjestelmät povaavat futuristisimmissa ennusteissa perinteiset lavettien aikakauden loppua – totta vai toiveajattelua? Kysymys on merkittävä, sillä suorituskykyinvestointeihin ja ylläpitoon osoitettavat resurssit ovat merkittäviä, ja valinnat edellyttävät tarkkaa harkintaa. Virheet kostautuvat taistelukentällä.
Kaikesta kehittämisestä ja käynnissä olevasta työstä ei pidä tehdä niin suurta numeroa, puhtaasti jo operatiivisista syistä. Moni julkisen kritiikin kohteena oleva asia on etenemässä tai vähintäänkin sitä arvioidaan. On aina syytä muistaa, että kehittäminen maassa, joka on sodassa kuten esimerkiksi Ukraina, on aina nopeampaa kuin normaalioloissa. Tämän taakse ei tietenkään piilouduta, mutta taistelukentällä kehityssykli on ymmärrettävästi huomattavasti nopeampi.
Arvoisat kuulijat,
Henkilöstöllä ja osaamisella on kriittinen merkitys kaikkien näiden kehittämislinjojen toteutuksessa. Jos tahto ja taito eivät ole kunnossa, välineet eivät ratkaise.
Asevelvollisuus, laaja koulutettu reservi, kokonaismaanpuolustuksen mukainen yhteiskunnan tuki ja korkea maanpuolustustahto ovat Suomessa säilyttäneet asemansa läpi vuosikymmenten ja ne ovat yhä relevantteja – ehkä enemmän kuin aikoihin.
Olemme toistasataa vuotta korostaneet sotataidossamme ja painottaneet koulutuksessamme suomalaisten olosuhteiden hyväksikäyttöä. Kalustohankkeemme on suunniteltu ja toimeenpantu jo kolme vuosikymmentä tätä samaa logiikkaa noudattaen. Suomalainen sotataito on perustunut alivoimaisen taktiikkaan. Tämä on tarkoittanut osaltaan innovatiivisia ratkaisuja, joilla pyritään haastamaan määrällisesti ylivoimainen vastustaja. Omiin olosuhteisiin rakennettu osaaminen pyrkii suhteellisen edun saavuttamiseen. Etumatkan säilyttäminen ei ole vain materiaalia tai ohjelmistoja, vaan koulutuksella, organisoinnilla sekä johtamisella on läpileikkaava vaikutus.
Meidän on syytä pitää kiinni vahvuuksistamme. Sillä tuotamme myös parhaan lisäarvon liittokunnalle. Olemme rakentaneet järjestelmämme oman alueen puolustukseen. Meillä on osaamista jaettavana niin suunnitteluun kuin toimeenpanoon liittyen. Turvaa itsesi, niin kykenet auttamaan muita – tämä on myös liittokunnan artikla kolmen johtoajatus. Kyse ei ole staattisesta paikallaan olosta. Muutokset voivat tulevaisuudessa olla yhä nopeampia ja vaikeammin ennakoitavia. Herkkyys koneiston hienosäädölle tulee ylläpitää jatkossakin.
Suomen on oltava luja lukko pohjoisessa. Hoidamme oman osamme puolustuksesta, uhkaamatta ketään. Maantieteellisestä asemastamme johtuen meidän on ylläpidettävä tasapainoinen puolustusjärjestelmä, joka mahdollistaa puolustustoimien käynnistämisen ja toimeenpanon tarvittaessa kansallisesti.
Tulevaisuus ei vain ilmesty meille, vaan me osaltamme muokkaamme sitä kansallisesti ja yhdessä liittolaistemme kanssa. Meillä suomalaisilla ei ole mitään geneettistä ylivoimaa. Seuraamme tarkkaavaisesti toimintaympäristössämme olevaa sotilaallista potentiaalia, kykyjä ja arvioimme tavoitteita ja aikomuksia.
Arvoisat kuulijat,
Taaksepäin tarkasteluna olemme tehneet oikeanlaisia ratkaisuja puolustuksen perustaviin kysymyksiin liittyen. Nyt kysymys on siitä, vastaavatko tulevat ratkaisumme tulevaisuuden sodan ja taistelukentän kuvaan.
Yksi haaste on niin sanottu "sodan sumu", joka tarkoittaa tilannekuvan epäselvyyttä ja vaikeutta ennakoida tapahtumien kehitystä. Tämä luo jatkuvaa painetta päätöksenteolle. Kriisin tai sodan sumussa ja jatkuvassa paineessa tehtäviin päätöksiin ja niiden toimeenpanoon liittyy aina kitkaa. Asiat joudutaan usein tekemään vaikeimman kautta.
Toiveet nopeasti paremmaksi muodostuvasta tulevaisuudesta voivat valitettavasti olla tänään epärealistista, ja odotukset nopeista ratkaisuista voivat johtaa pettymyksiin. On oltava varovaisia ja harkitsevia, ei aliarvioida omia kykyjä tai kyseenalaisteta tehtyjä ratkaisuja. Nyt vaaditaan kestävyyttä ja epävarmuuden sietokykyä. Puolustuksen saralla on syytä jatkaa valitussa suunnassa, ja varautua tekemään tarvittavat muutokset tilanteen niin vaatiessa. Kiitos.
Puheen tallenteen voit katsoa oheisesta linkistä: https://vimeo.com/event/4896063/58a14cf14f.
