Lentotekniseltä aliupseerikurssilta kohti työuraa sotilasilmailun parissa

Ilmavoimien aliupseerikurssin lentotekninen linja saa alan konkareilta vahvat suositukset. Mikäli varusmiespalvelus on vielä edessä ja tekniikka kiinnostaa, luvassa on mielekkään inttiajan lisäksi mahdollisuudet työuralle sotilasilmailun pariin.

Sotilasmestari Pekka Salomaan varusmiespalvelus lentoteknillisellä aliupseerikurssilla alkoi vuonna 1993. Hawk-suihkuharjoitushävittäjän teknisenä asiantuntijana toimiva Salomaa ei kainostele kertoa, että päätyi kurssille äidin vahvalla myötävaikuttamisella.

- Äiti käski, Salomaa myöntää auliisti. Olen sähköasentaja koulutukseltani ja alun perin olin menossa tykistöön. Siinä olisi kuitenkin syntynyt vuoden odotus koulusta valmistumisen ja palvelukseen astumisen välillä.

Äiti oli bongannut sanomalehdestä ilmoituksen lentoteknisestä aliupseerikurssista, ja ehdotti että poika hakisi vapaaehtoisena Ilmavoimiin.

- Lentokoneista minulla ei ollut aiempaa kokemusta, mutta tekniikka kiinnosti ja paljon oli tullut mopoja rassattua, kertoo Salomaa. Tiesin yhden kaverin, joka oli käynyt lentoteknisen AUK:n ja kuulin, että se on hyvä paikka suorittaa varusmiespalvelus.

Salomaan kohdalla ajatus siitä, että kyseessä voisi olla tulevaisuuden työura, jalostui varusmiespalveluksen loppua kohti tultaessa. Tuolloin järjestettiin Sotilasammattihenkilöiden peruskurssi numero 1. Tarkoitus oli, että uusi henkilöstöryhmä tulisi toimimaan lähinnä käyttöhuoltotehtävissä eli toimimaan lentävien koneiden lentoteknisissä tukitehtävissä. Salomaa tunnustaa pilke silmäkulmassa, että mielekkäiden tehtävien lisäksi nuorta miestä motivoi hakeutumaan se, että pääsykokeita varten sai muutaman päivän vapaata varusmiespalveluksesta.

- Pääsin sisään ja suunnitelma oli, että jos tehdään yhtä ja samaa, niin olisin vuoden tai pari töissä, muistelee Salomaa. Sitten jatkaisin sähköalan opinnoissa. 

Toisin kävi. Hyvin nopeasti tehtävät ja uranäkymät muuttuivat ja palkkataso alkoi olla kohdillaan.

- Nyt tulee tosiaan 30 vuotta täyteen, laskee Salomaa. Sotilaan työ on yllättävän monipuolista, eikä näihin hommiin kovin äkkiä leipäänny.

Salomaa suunnittelee koneiden huollot ja korjaukset sekä toteuttaa laadunvalvontaa. Hänen tehtävänään on varmistaa, että kaikki vaiheet on huolella ja määräysten mukaisesti tehty.

- Olen se viimeinen lukko ja leiman laittaja ennen kuin kone palaa takaisin lentopalvelukseen, kuvailee Salomaa.  Hommaa helpottaa kun on hyviä ja luotettavia tekijöitä työkavereina.

Vääpeli Johan Mäntylä toimii Hawk-huoltoryhmän johtajana, koelentomekaanikkona ja heittoistuinhuoltajana. Hän tekee edelleen myös perustöitä osana huoltoryhmää. Virkauraa on takana 14 vuotta.

Mäntylä ehti käydä lentokoneasentajalinjan ammattikoulussa ennen kuin aloitti varusmiespalveluksensa vuonna 2010.

- Oli luontevaa hakea Lentoteknilliseen kouluun Jämsän Halliin, jossa koulutus silloin järjestettiin, kertoo Mäntylä. Peruskoulutus ja aliupseerikurssi kestivät puoli vuotta.  Sen jälkeen jatkoin  palvelusta Lentosotakoulussa Kauhavalla. Meininki oli niin hyvä, että päätin hakea töihin.

Ensimmäiset viisi vuotta Mäntylä teki perustyötä käyttölentueessa lennätysten ja pienempien vikakorjauksien parissa.

- Siitä siirryin vähän syvemmälle teknisiin tehtäviin heittoistuinhuoltoihin ja koelentomekaanikoksi, kertaa Mäntylä urakehitystään. Toimin myös huoltoryhmän johtajana.

Yhdistelmä laajaa perusosaamista ja erikoisasiantuntijuutta

Ilmavoimissa lentoteknisen alan tekijät erikoistuvat aika nopeasti jollekin osaamisalueelle, kuten asemiehiksi tai NDT-tarkastajiksi. NDT (Non-Destructive Testing) tarkoittaa laitetta rikkomattomia tarkastusmenetelmiä, joilla etsitään pienen pieniä säröjä koneiden rakenteista. Työ vaatii paljon pitkäjänteisyyttä, sillä yleensä mitään huolestuttavaa ei löydy. 

- Vaikka kaikki näyttää päällepäin ehjältä, tarkastus pitää tehdä sataprosenttisesti, kertoo Salomaa työstä, josta hänellä on pitkäaikainen kokemus.  Silloin harvoin, kun jotakin löytyy, niin ymmärtää, että kyseessä on erittäin oleellinen tehtävä. 

Tarkkuus ja huolellisuus ovatkin niitä seikkoja, joista Ilmavoimien lentotekninen toimiala tunnetaan.

- Pienimmästäkin poikkeamasta tehdään vikailmoitukset ja hoidetaan heti kuntoon, vakuuttaa Mäntylä. Tehdään huolto tehokkaasti ja reippaasti, mutta ei ole painetta kiirehtiä. Kone on valmis sitten kun se on valmis.

- Toimintakulttuuri on meillä sellainen, että jos mahdollisesta virheestä huomauttaa, niin ihmiset ovat tyytyväisiä ja käyvät mielellään korjaamassa, vahvistaa Salomaa. Me emme kuitenkaan korjaa laitteita vaan vaihdamme niitä. Jos laitteet hajoavat ilmassa, niin niille me emme voi mitään.

Takuumiehenä takapenkillä

Ilmavoimien lentoteknisen alan tehtävissä pärjää oikealla asenteella, vastuuntuntoisuudella ja halulla oppia uutta. Jos esimerkiksi ajoneuvo ei huollon jälkeen toimi, sen voi ajaa takaisin korjaamolle. Lentokoneiden kanssa sitä mahdollisuutta ei ole.

- Yli puolet lentoturvallisuudesta tulee siitä asennoitumisesta työhön, korostaa sotilasmestari Salomaa. Vastuullisuus ja luotettavuus määrittelevät sen, kenellä on tulevaisuus alalla.

Heittoistuinhuoltoihin ja koelentomekaanikon tehtäviin erikoistunut vääpeli Mäntylä on samoilla linjoilla. 

- Työ pitää tehdä niin, että itsekin pystyy siihen luottamaan, määrittelee Mäntylä.  Koelentomekaanikkona istut monesti kyydissä heittoistuimella, jonka olet itse panostanut ja asentanut. Siinä on ikään kuin takuumiehenä takapenkillä.

Maanpuolustustahto ja työn merkityksellisyys kantavat

Viime vuosina Puolustusvoimissa tehtävän työn tarkoitus on entisestään kirkastunut. Se on lisännyt maanpuolustuksen parissa työskentelevien ammattilaisten yleistä arvostusta, mutta lisännyt myös arjessa koetun oman työn merkityksellisyyden kokemusta.

- Työuran aikana ei ole kertaakaan tullut sellaista ajatusta, että tekisin turhaa hommaa, vakavoituu Salomaa. Mutta nykyään työn merkitys on entistä enemmän läsnä.

Kumpikin alan ammattilaisista kannustaa nuoria ilmailusta ja tekniikasta kiinnostuneita nuoria hakeutumaan Ilmavoimien aliupseerikurssin lentotekniselle linjalle ja kenties sitä kautta tulevaisuudessa työkaveriksi kovan luokan ammattilaisten joukkoon.

- Monipuolisuus on se paras juttu, kuittaa Mäntylä. Se, että on laaja perusosaaminen sekä oma erikoisala ja vastapainoksi sotilaan taitojen ylläpitämistä ja kansainvälinen toimintaympäristö.

- Tämä on yksi parhaista vaihtoehdoista kantaa kortensa kekoon maanpuolustuksen hyväksi, vakuuttaa Salomaa. Tehtävät ovat mielenkiintoisia, kalusto uusiutuu, työ teknistyy entisestään ja ala kehittyy voimakkaasti. Omalla kyvykkyydellään voi päästä pitkälle. Vahva suositus!

Hakuaika tammikuussa alkavalle kurssille päättyy 1. syyskuuta.
Lisätietoja: Ilmavoimien erikoiskurssit - Intti.fi
Hakemukset: https://asiointi.puolustusvoimat.fi/