Ilmavoimamuseo vaalii Ilmavoimien perinteitä
Tikkakoskella sijaitsevan museon kokoelma esittelee Ilmavoimien historiaa alkuajoista suihkukoneaikaan saakka.
Ilmavoimamuseon näyttelyhalli on vaikuttava näky. Tila on ääriään myöten täynnä lentokoneita eri vuosikymmeniltä. Nähtävää on joka suunnalla, myös kattoon on ripustettu useita koneyksilöitä.
Museon kokoelmasta löytyy Suomen Ilmavoimien käytössä olleita koneita varhaisvuosista suihkukoneaikaan saakka. Aikajärjestyksessä näyttely alkaa Ilmavoimien ensimmäisen koneen, Thulin typ D:n replikasta. Tuoreimpia operatiivisessa käytössä olleita koneita taas edustavat hävittäjät MiG-21 ja Saab Draken.
Koneet kertovat Ilmavoimien tarinaa.
– Esineet eivät ole museossa vain siksi, että ne ovat tärkeitä esineitä. Me miellämme, että meidän tehtävämme on kertoa Ilmavoimien historiaa, ja kuvittaa sitä näillä esineillä, kuvailee museonjohtaja Kai Mecklin.
Kokoelma myös kehittyy, kun Ilmavoimamuseo toteuttaa restaurointiprojekteja, joissa konservoidaan vanhoja lentokoneita.
Parhaillaan käynnissä on VL Myrsky -hävittäjän restaurointi. Kyseessä on Valtion lentokonetehtaan Ilmavoimille jatkosodan aikana kehittämä hävittäjä. Myrsky oli viimeinen sarjatuotantoon asti päässyt kotimainen hävittäjä.
Restaurointiprojekti alkoi reilut kymmenen vuotta sitten. Hävittäjätyypin koneista ei ollut säilynyt juuri muuta kuin ruosteisia runkoputkia, joten urakka on ollut suuri.
Työtä on tehty yhdessä Ilmailumuseoyhdistyksen ja Vantaalla sijaitsevan Suomen Ilmailumuseon kanssa. Isoja osia on tehty kahdessa eri paikassa, ja lisähaastetta projektiin tuo niiden sovittaminen yhteen, Mecklin kertoo.
Työ on kuitenkin jo loppusuoralla, ja lähes valmiin Myrskyn voi nähdä säilytyksessä näyttelyhallissa.
Konservoinnissa säilytetään mahdollisimman paljon alkuperäistä
Ilmavoimamuseon projekteissa kyse ei ole vain vanhojen koneiden entisöimisestä alkuperäiseltä näyttävään asuun. Työssä pyritään aina säilyttämään niin paljon alkuperäistä kuin mahdollista. Tehtävänä on säilyttää aineellista perintöä jälkipolville.
Myös materiaalien ja jopa työtapojen pitää olla alkuperäisiä tai mahdollisimman lähellä niitä.
Esimerkiksi käytettyjen maalien ja maalaustyön tekotavan täytyy olla samoja kuin aikana, jolta kone on peräisin. Museon konservaattoreilla on käytössään myös esimerkiksi sota-aikainen teollisuusompelukone, jolla tehdään vanhojen koneiden tekstiiliosien ompelutöitä.
Samalla, kun museo konservoi lentokoneita ja muuta esineistöä, vanhojen työtapojen osaamista siirtyy konservaattoreille. Näin projekteissa on kyse myös aineettoman kulttuuriperinnön säilyttämisestä.
Joskus työn alle pääsee myös pienempiä kuriositeetteja Ilmavoimien historian varrelta. Sellainen on esimerkiksi Locomobile-auto vuodelta 1928, joka on päätynyt 1960-luvulla Ilmavoimien silloisen Viestikoulun aliupseerikoulun oppilaskunnalle.
Ilmavoimamuseon päänäyttelyn koneet täyttävät suuren näyttelyhallin kokonaan. Siksi tilaa esimerkiksi isommille vaihtuville näyttelyille ei ole.
Jonkin verran näyttely kuitenkin elää. Uusimpana näyttelyyn on tulossa Myrsky, ja sen seuraksi liittyy Humu, suomalainen kopio Brewster-hävittäjästä. Rivissä tulevat olemaan rinnakkain kotimaiset Humu, Myrsky, Pyörremyrsky ja Vihuri.
Mittavan kokoelman ja rajallisten tilojen yhdistelmä tuottaa haasteita siinä, että jos jotain uutta tuodaan näyttelyyn, jonkun toisen koneen täytyy siirtyä sen tieltä esimerkiksi varastoon tai huoltoon.
Tulevaisuudessa pitäisi löytää paikka myös esimerkiksi Hawk-suihkuharjoituskoneelle ja Hornet-monitoimihävittäjälle. Näiden osalta on nyt olemassa rahoituspäätös lentokonekatoksen rakentamisesta ulkosäilytystä varten.
Arkisto ja kirjasto kertovat Ilmavoimien historian tarinoita
Koneiden ja esineiden lisäksi museolla on hallussaan myös arkistomateriaalia. Museo on koonnut paljon tietoa ja tarinoita Ilmavoimien historiasta, ja tätä aineetonta perintöä välitetään yleisölle museon opastetuilla kierroksilla.
Museon arkistoon on koottu esimerkiksi sota-ajan lentäjien lentopäiväkirjoja. Koneiden ja esineiden tarinoilla on tärkeä merkitys.
– Tekniikka tai kone tai moottori itsessään ei ole tärkeää, vaan se, kuka sitä on käyttänyt ja mitä sillä on tehty. Entistä enemmän ihmiset ovat kiinnostuneita siitä, mitä joku on tehnyt jollakin, ja miten se on vaikuttanut ihmisiin, Mecklin sanoo.
Museolla on myös noin 150 000 valokuvan valokuva-arkisto, josta vajaa 100 000 on digitoitu. Muun muassa Ilmavoimien kuva-arkisto löytyy museolta, ja yleisön on mahdollista tilata kuvia.
Museon kirjastosta löytyy kattavasti esimerkiksi alkuvaiheen lentokoneiden ja moottoreiden ohjekirjoja.
Ilmavoimamuseolla järjestetään myös vanhojen lentokoneiden kursseja. Kurssit järjestetään yhteistyössä Lentotekniikan Killan kanssa.
Museolla tehdään koko ajan myös tutkimustyötä. Työn tuloksina on syntynyt julkaisusarja, jossa on ilmestynyt tähän mennessä 16 ilmailuhistoriaa käsittelevää kirjaa.
Seuraavana sarjassa on luvassa Ilmavoimamuseon entisen johtajan Hannu Valtosen tietokirja, joka käsittelee saksalaisten sodanaikaista tiedustelutoimintaa pohjoisessa.
Museolla tärkeä merkitys Ilmavoimille
Kiinnostusta Ilmavoimien historiaan riittää. Museon kävijämäärä on ollut viime vuosina kasvussa.
Koronapandemiaa edeltäneinä vuosina kävijöitä oli noin 20 000 vuodessa. Vuonna 2024 kävijämäärä oli jo 32 000, ja tänä vuonna ollaan menossa yli siitäkin, Mecklin kertoo.
Suurin kävijäryhmä ovat lasten kanssa museoon tulevat äidit, Mecklin mainitsee. ”Meillä on iso parkkipaikka, ja meille on helppo tulla omalla autolla rattaiden kanssa”, hän sanoo. Alle kouluikäiset pääsevät museoon ilmaiseksi.
Museo on myös pysähdyspaikka monelle pääkaupunkiseudulta pohjoiseen matkaavalle perheelle, Mecklin kertoo.
Ilmavoimamuseota ylläpitää Suomen Ilmavoimamuseosäätiö. Säätiössä ovat edustettuina Ilmavoimat, Finavia, Jyväskylän kaupunki, Jyväskylän yliopisto, Keski-Suomen Liitto, Ilmavoimien Kiltaliitto ja Lentotekniikan Kilta.
Museon kokoelman koneet ovat valtion omaisuutta ja kuuluvat Sotamuseon kirjanpitoon. Pääasiassa koneet ja muut esineet ovat Ilmavoimien operatiivisessa käytössä ollutta kalustoa.
Museolla on tärkeä merkitys Ilmavoimille perinteiden ja historian vaalijana. Lisäksi museon toiminta on tärkeää myös rekrytointinäkökulmasta.
Moni tuleva Ilmavoimien työntekijä on saanut museosta ensikipinän ilmailualaan.
– Tiedän ainakin kaksi tai kolme sellaista henkilöä, jotka ovat lapsena käyneet täällä, sitten koululaisena ovat tulleet meille TET-harjoitteluun – ja ovat sittemmin hakeutuneet ja päässeet lentoreserviupseerikurssille ja kadettikurssille, ja heistä on tullut lentäjiä, Mecklin kertoo.
Lisää tietoa:
