Hyppää sisältöön

Ilmavoimien aliupseerikurssilta apumekaanikoksi

Ilmasotakoulu
Julkaisuajankohta 23.2.2017 15.22
Uutinen

Lentotekninen linja on yksi ilmavoimien erikoiskursseista. Ilmasotakoulussa Tikkakoskella järjestettävälle kurssille on mahdollista hakea erikoisjoukkohaun kautta kaksi kertaa vuodessa. Aliupseerikurssin lentotekniseltä linjalta saat johtajakoulutuksen sekä pääset jo palvelusaikana työskentelemään hävittäjä-, potkurikone- tai helikopteriapumekaanikkona.

Lentotekninen linja sopii tekniikasta ja lentokoneista kiinnostuneille nuorille miehille ja naisille. Kurssi kouluttaa varusmiehistä apumekaanikkoja ilmavoimien, maavoimien ja Rajavartiolaitoksen lentäviin yksiköihin. Aliupseerikurssin lentotekninen linja alkaa peruskoulutuskauden jälkeen ja se pitää sisällään johtajakoulutuksen lisäksi monipuolista lentotekniikan opiskelua. Kurssille pääsy edellyttää aina vapaaehtoista hakeutumista erikoisjoukkohaussa jo ennen palveluksen alkamista.

Vaikka lentoteknisellä linjalla käydään kattavasti teoriaopintoja, painottaa runkojärjestelmäryhmän johtaja kapteeni Kauko Saraniemi linjalta saatavaa konkreettista hyötyä:

– Opiskeltavia asioita ovat muun muassa suihkumoottorit, sähkö-, avioniikka- ja muut lentokonejärjestelmät sekä lentokoneen asejärjestelmät. Varusmiespalveluksen aikana pääsee kuitenkin harjoittelemaan paljon lentokoneilla ja lentotekniikan koulutussimulaattorilla, mikä antaa hyviä lähtökohtia myös siviilipuolen tekniikan opiskeluun.

Koulutuspohjaksi lentotekniselle linjalle soveltuu joko lukio tai kolmivuotinen ammatillinen koulutus. Myös viimeisellä luokalla opiskeleva voi hakeutua.

Johtajakoulutus ja aidot huoltotehtävät

Lentotekniselle linjalle valitut varusmiehet astuvat palvelukseen tammikuussa tai heinäkuussa. He suorittavat alkuun kahdeksan viikon peruskoulutuskauden, joka pitää sisällään sotilaan perustiedot ja -taidot. Sen jälkeen alkaa aliupseerikurssi, jossa keskitytään nimenomaan lentotekniikan teoriaopiskeluun, käytännön harjoitteluun lentokoneella ja simulaattoriharjoitteluun. Samalla suoritetaan myös johtajakoulutus, jonka puitteissa on mahdollista hakeutua myös ilmavoimien reserviupseerikouluun.

Osa aliupseerikurssilta valmistuneista alikersanteista jää johtajakaudeksi (J-kausi) apumekaanikoiksi Hävittäjälentolaivue 41:een Ilmasotakouluun. Loput siirretään vastaaviin tehtäviin ilmavoimien lennostoihin. Helikoptereihin erikoistuvat apumekaanikot puolestaan suorittavat palveluksensa loppuun Utin jääkärirykmenteissä. Varusmiespalvelus on mahdollista suorittaa loppuun myös Rajavartiolaitoksen Vartiolentolaivueessa Helsingissä lentokoneiden ja helikoptereiden parissa.

– Puolen vuoden J-kausi painottaa lentoteknistä työtä erilaisten ilma-alusten parissa. Apumekaanikot saavat kokemusta lentokoneiden- ja helikoptereiden huoltotoiminnasta, tarkastamisesta, tankkauksesta, aseistamisesta, yö-lentotoiminnasta, erilaisista lentoharjoituksista ja toiminnasta lentotukikohdassa, Saraniemi summaa.

Varusmiespalveluksen jälkeen on pätevyys hakea suoraan lentoteknisen puolen aliupseerin virkoja. Vaihtoehtona on myös lentoteknisen upseerin ura Maanpuolustuskorkeakoulun kautta.

Mielekäs palvelusvaihtoehto lentokoneiden parissa

Ilmasotakoulussa tällä hetkellä apumekaanikkona palveleva alikersantti Topias Rossi (kuvassa) on ollut tyytyväinen saamaansa koulutukseen. Hänelle oli täysin selvää hakeutua juuri lentotekniselle linjalle, sillä taustalla vaikutti pitkäaikainen ilmailuinnostus:

– Pienestä pitäen on kiinnostanut kaikki ilmailuun liittyvä. Harrastuksetkin ovat liittyneet ilmailuun. Sitten vielä kaveri kävi pari vuotta sitten saman linjan ja kertoi kokemuksistaan.

Kaverin kautta saatu informaatio auttoi Rossia myös valmistautumaan lentoteknisen linjan valintakokeisiin, jotka pitävät sisällään muun muassa erilaisia kyky- ja persoonallisuustestejä, lihaskuntotestin ja haastattelun. Testit eivät tuottaneet ongelmia ja paikka kurssilta varmistui. Nyt palvelusta on takana jo kaksi kolmasosaa ja alikersantin päivät pyörivät käytännössä Hawk-suihkuharjoituskoneiden lentokierrosten ympärillä apumekaanikon tehtävissä.

– Herätys on kuudelta, siitä sitten aamutoimet. Yleensä seitsemän maissa siirrymme jo kohti laivuetta ja siellä mekaanikkokamat niskaan. Puoli kahdeksaksi mennään käskynjakoon, jossa määrätään kunkin tehtävät, eli mille koneelle mennään ja mitä päivän aikana tapahtuu. Käytännössä tehtävät määräytyvät sen perusteella, mitkä koneet lentävät. Aina alkuun, ennen ensimmäisiä lentoja, tehdään isommat tarkistukset, sitten viemme koneet ulos. Kierrosten aikana sitten valmistellaan seuraavia lentoja ja välitarkistuksia, Rossi kuvailee tyypillistä palveluspäiväänsä.

Vaikka lentokoneet ja tekniikka ovat pääasia, pitää Rossi myös saamaansa johtajakoulutusta hyvänä lisänä lentotekniselle koulutukselle: linjalta valmistutaan kuitenkin aliupseereiksi. Hän suositteleekin lentoteknistä linjaa kaikille, jotka ovat yhtään kiinnostuneet ilmailusta ja omaavat sen verran näppäryyttä, että pärjäävät tekniikan parissa. Mikä alassa sitten viehättää?

– Tämä lentokoneympäristöhän tässä on parasta. Nämä ovat kallisarvoisia laitteita ja se, että varusmiehenä pääsee näitä huoltamaan ja tarkastamaan, tuntuu hienolta. Meillä on koulutuspohja ja kelpuutukset tehdä tätä hommaa ja on hienoa, että meihin luotetaan.

Vaikka Rossille ei ole vielä täysin selvää, minne hän suuntaa varusmiespalveluksen jälkeen, varmaa on kuitenkin se, että tuleva ala liittyy jollain tapaa ilmailuun ja lentämiseen.

– Kokemuksena tämä on ollut todella hieno ja paras paikka tällaiselle ilmailuintoilijalle. Tämä on ehdottomasti kiinnostavin tapa suorittaa varusmiespalvelus, Rossi kiteyttää.

Lue lisää aliupseerikurssin lentoteknisestä linjasta ja sen pääsyvaatimuksista.

´