Taistelustressiä torjutaan tuella ja levolla

Sota on hyvin poikkeuksellinen tilanne ja se aiheuttaa ihmiselle stressiä lukuisilla eri tasoilla. Sotilaiden psyykkisellä hyvinvoinnilla on merkittävä vaikutus taistelijoiden toimintakykyyn ja sitä kautta koko taistelevan joukon suorituskykyyn.

Sota on erityisen stressaava tilanne. Taistelukentällä sotilas on erossa perheestään, hän saattaa joutua tekemään moraalista kuormitusta aiheuttavia asioita ja tämän lisäksi häntä saattaa vaivata jatkuva kuolemanpelko. Sotilaskielessä tätä yhdistelmää kutsutaan taistelustressiksi. 

Hoitamaton taistelustressi aiheuttaa poistumaa taistelevaan joukkoon ja heikentää taistelukentälle jäävien joukkojen toimintaa ja tahtoa. Sen vaikutukset yksilöön sekä hänen lähipiiriinsä voivat olla pitkäkestoisia.

-    Nykyään ymmärrämme paremmin kriisin vaikutusta ihmisen toimintakykyyn, kertoo Ilmasotakoulun pappi, sotilaspastori Marko Haukkamäki.  Jos ihminen voi psyykkisesti huonosti, se vaikuttaa häneen myös fyysisesti. 

Tehokkailla tukikeinoilla tavoitetaan taistelijat

Taistelustressin hallintaan käytettävä tukivalikoima on laaja. Ensimmäisenä pyritään tukemaan ja ylläpitämään kodin ja sotilaan välistä yhteyttä. Käytännössä se tarkoittaa, että sotilas saa olla yhteydessä läheisiinsä ja hän pystyy luottamaan siihen, että kotijoukoilla on asiat kunnossa. 

Esimieskoulutuksella puolestaan parannetaan esimiesten edellytyksiä tunnistaa ja huomioida stressin oireet ja stressaantuneet taistelijat, jotta johtamistoiminnalla voidaan pitää stressitasoja siedettävällä tasolla.  Lisäksi koulutetaan vertaistukihenkilöitä. 

-    Me käytämme heistä nimitystä tukitaistelija, tarkentaa Haukkamäki.  He ovat valmiina kuulemaan ja kuuntelemaan toistensa mieltä painavia asioita. Puhuminenhan on se vaikuttavin keino lievittää stressiä.  

Tauko taltuttaa taistelustressin 

Yhdysvaltalaisten sotakokemuksien perusteella on merkittävä ero sillä, missä ja miten taistelustressiä torjutaan. Havaintojen mukaan henkilö, jonka toimintakyky on taistelustressin vuoksi alentunut, ei palaa rintamalle, mikäli hänet on kuormituksensa vuoksi siirretty kotiin toipumaan. 

Jos taistelustressistä merkittävästi kärsivä sotilas tuodaan sen sijaan nopeasti ja matalalla kynnyksellä pois aktiivisesta stressin paikasta ja hän saa tarvitsemaansa lepoa poistumatta varsinaisesti sota-alueelta, poistuma vähenee dramaattisesti. 

-    Niinkin suuri osa kuin 90 prosenttia näistä sotilaista palaa takaisin joukkoonsa, palvelustoveriensa rinnalle, summaa Haukkamäki.

Näitä havaintoja halutaan hyödyntää myös suomalaisessa sotilastoiminnassa. Ruska22 -ilmaoperaatioharjoituksessa kokeiltiin taistelualueelle sijoitettuvan lepopaikan käyttöä ja koulutettiin henkilöitä toimimaan niissä annettavan psykososiaalisen tuen tehtävissä.

-    Jos me emme harjoittele toimintaa, emme voi olla valmiita toimimaan näissä tilanteissa poikkeusoloissakaan, painottaa Haukkamäki.

Jos sotilaan toimintakyky laskee siinä määrin, ettei hän pysty toimimaan joukossa, hänet siirretään lepopaikkaan, pois stressaavasta ympäristöstä. Rauhallisessa ympäristössä voi purkaa stressiä ja saada psykososiaalista tukea. Muutaman päivän lepojakson jälkeen taistelija palaa takaisin joukkoonsa toimintakykynsä palauttaneena. 

Hoito- tai lepopaikkaan ei hakeuduta itse, vaan sinne tullaan käskettynä. Esimiehen määräys perustuu esimiehen omiin tai kuormittuneen sotilaan taistelutovereilta tulleisiin havaintoihin. 

Jokaisella on murtumispiste

Kaikilla ihmisillä on kohta, jossa stressi ylittää oman suorituskyvyn. Sotilaspastori Haukkamäki tunnistaa suomalaiseen mielenlaatuun ja kulttuuriin liittyvän vaikeuden pyytää apua. 

Sotilasympäristössä avun tarpeen myöntäminen vaikeutuu entisestään. Sotilaat sinnittelevät herkästi niin pitkälle, että heidän toimintakykynsä lopulta alentuu merkittävästi tai jopa lamaantuu. 

-    Kukaan ei kuitenkaan voi lamautua sillä tavalla, ettei häntä ei voisi palauttaa toimintakykyiseksi, vakuuttaa Haukkamäki. Tässä ei ole niinkään kyse yksilöstä, vaan siitä että havaitsemme oikea-aikaisesti sen, että ihminen voi pahoin ja puutumme siihen riittävän nopeasti. 

Teksti: Laura Kaipainen
Kuvat: Ilmasotakoulun mediavarusmiehet Hukka ja Peltomäki