Kenraaliluutnantti Heikki Nikusen muistoa kunnioittaen

Kenraaliluutnantti Heikki Nikunen toimi Ilmavoimien komentajana 1991–1995.

Heikki Nikusen ura lentäjänä käynnistyi niin normaalilla tavalla. Ilmailukärpäsen puremaa hoidettiin aluksi Lahden ilmailukerhossa Vesivehmaan lentokentällä. Harrastus muuttui ammatiksi ja haaveiden täyttymykseksi lentoupseerikurssilla Ilmasotakoulussa Kauhavalla 1958. Palava kiinnostus sotilasilmailuun ei hiipunut edes Nikusen jäädessä eläkkeelle Ilmavoimien komentajana huhtikuussa 1995.

Hänen monipuolisen sotilasuransa – lentäjä, lennon- ja ilmasodankäynnin opettaja- sekä komentajatehtävät - huippu osui 1990-luvun alkuun, jolloin Ilmavoimien pääkaluston uusinta oli jo käynnissä. Ajatuksena oli, että kahdelle lennostolle hankitaan uudet koneet lännestä ja yhdelle perinteen mukaisesti Neuvostoliitosta. Valtioneuvoston asettama Parlamentaarinen puolustuspoliittinen toimikunta esitti Neuvostoliiton hajottua hankintasuunnitelmia muutettaviksi siten, että kaikille lennostoille hankittaisiin yhteinen konetyyppi lännestä. Valintaprosessi päättyi toukokuussa 1992 siihen, että eduskunta hyväksyi hallituksen esityksestä F-18 Hornetin Suomen uudeksi hävittäjäksi.

Nikusella oli keskeinen rooli hävittäjähankinnan valmistelussa. Hän oli aluksi puolustusministeriössä asiantuntijana, sittemmin Ilmavoimissa esikuntapäällikkönä johtamassa valintaprosessia ja lopuksi Ilmavoimien komentajana esittelemässä valinnan tulosta Ilmavoimien tarpeiden osalta Puolustusvoimien ja puolustusministeriön johdolle sekä valtioneuvostolle.

Heikki Nikunen oli intohimoinen lentäjä ja sen lisäksi todellinen monitoimimies. Ohjaussauva vaihtui eläköitymisen myötä ”kynään” ja Nikunen paneutui ilmasodan historiaan ja tuotti suuren määrän kirjoituksia sekä kotimaisille että kansainvälisille lukijoille. Kirjoitusten painopiste oli sotiemme hävittäjätaktiikassa ja sen soveltamisessa uuden hävittäjäkaluston käyttöön. Tätä oli jo Ilmavoimissa edeltänyt hänen mittava panostuksensa Ilmavoimien hävittäjädoktriinin saattamisessa ajan tasalle. Vapaa-ajalla kynä vaihtui usein saksofoniin ja jazz-musiikki soi niin Tampereella kuin Saimaan mökilläkin ystävien iloksi. 

Meille Heikki oli niin alaisena kuin esimiehenäkin analyyttinen työtoveri, joka vaati itseltään paljon ja oli lojaali ja aina valmis auttamaan muita. Vapaa-ajalla hän muuttui iloiseksi ja huumorintajuiseksi seuraihmiseksi loputtomine juttuineen – yleensä ilmailun parista. Perhe oli Heikille kaikki kaikessa. Muutot paikkakunnalta toiselle kuuluivat sotilaan uraan ”luontaisetuina”, kunnes kotipaikaksi valikoitui lennoston komentajan ajoilta tuttu Tampereen kaupunki, missä hän sairauden murtamana siirtyi Varjolaivueeseen Ilmavoimien vainajien päivänä 7. syyskuuta 2023.

Ilmavoimien komentajat